Susikuu - Wolfmoon

Superverisusikuu 2019 juuri ennen muuttumista punaiseksi
- Super blod wolf moon 2019 just before it turned red

Vanhan mytologian mukaan Susiemo imetti Romulusta ja Remusta. Romus perusti lopulta Rooman kaupungin. Susi oli sodanjumala Marssille pyhitetty eläin Roomassa, joten susienteillekin annettiin hyvin usein sotiin liittyviä tulkintoja. Kaupunkien ulkopuolella susien näkeminen tai susien ulvonta tulkittiin monissa tapauksissa henkilökohtaiseksi ennustukseksi, joka ilmoitti tai varoitti merkkimiehen kuolemasta. Italiassa kaupunki kaikui susien ulvonnasta kun Julius Caesar 44eaa. puukotettiin kuoliaaksi.

According to ancient mythology, wolf breasfed Romulus and Remus. Romulus eventually founded the city of Rome. The wolf was an animal consecrated to the god of was Mars in Rome, so wolves were very often given interpretations related to wars. Outside the cities, seeing wolves or howling wolves was in many cases interpreted as a personal prophecy, announcing or warning of a marker's death. Italian cities, for examle, were reported to have echoes the howls of wolves at the time of Julius Caesar in 44 BC. was stabbled to death.

Jos susi harhautui kaupunkiin roomalaiset pyrkivät karkottamaan enteeksi luetun pedon takaisin luontoon sitä vahingoittamatta. Esimerkiksi vuonna 177 eaa. historioitsija Liviuksen mukaan sutta ajettiin takaa Roomassa keskellä päivää ja se ajettiin porteista ulos suuren metelöivän väkijoukon saattelemana. Helpompaa olisi ollut yksinkertaisesti saartaa susi väkijoukolla ja surmata se ja useimpien petojen kohdalla näin olisi toimittukin mutta susi muodostaa eritystapauksen.

If the wolf wandered into the city, the Romans sought to banish the foretold beast back into nature without damaging it. For example, in 177 BC. according to historian Livius, the wolf was driven from behind in the middle of the day in Rome and was escorted out of the gates, accompanied by a large raging crowd. It would been easier to simply encircle the wolf with the crowd and kill it. This would have been the case for most other forerunners, but the wolf is a specian case.

Tämä havainto saa pohtimaan laajemminkin suden asemaa ja suojelua: jos kerran ennesusia ei surmattu, pyrkivätkö roomalaiset muutenkin välttämään susiin kohdistuvaa vainoa?

This finding makes us think more broadly about the status and protection of the wolf: if the omen wolfs were not killed once, would the Romans try to avoid persecution of wolves anyway?

Mitään lakiin perustuvaa kieltoa suden surmaamiseen ei toki ollut. Paimenet puolustivat karja- ja lammaslaumojaan petoeläimiä vastaan, mutta ennaltaehkäiseviä susijahteja tai suden metsästämistä huvin vuoksi ei roomalaisesta kulttuuripiiristä tunneta vaikka susia oli Rooman alueella. Näyttää myös siltä, etteivät roomalaiset käyttäneet sudenturkkeja vaatetukseen tai suden ruumiinosia lääkintään.

Of course, there was no legal ban on killing wolves. Shepherds defended their herds of cattle and sheep against predators, but preventive wolf hunts or wolf hunting for fun are not known in the Roman cultural circle, even though there were wolves in Roman territory. It also seems that the Romans did not use wolf coats for clothing or wolf body parts for medicine.

Toisin kuin muita suuria petoeläimiä, susia ei myöskään käytetty amfiteattereiden metsästysnäytöksissä. Ilmeisenä syynä suden puuttumiseen areenoilta, kuten muuhunkin väkivallan kartteluun, voidaan pitää eläimen uskonnollista erityisasemaa. Perinteisen roomalaisen uskonnon vaikutusalueen ulkopuolella, kuten valtakunnan kreikankielisessä itäosassa tai kristinuskon ja mithralaisuuden yhteydessä, susia nimittäin metsästettiin ja toisinaan myös uhrattiin.

Unlike other large predators, wolves were also not used in amphitheater hunting shows. The obvious religious status of the animal can be considered an obvious reason for the lack of wolves in arenas, as well as for other fear of violence. Namely, outside the sphere of influence of the traditional Roman religion, such as in the eastern part of the Greek Empire or in the context of Christianity and Mithraism, wolves were hunted and sometimes also sacrificed.

Suden asema muuttui selvästi 300-luvulla kristinuskon tultua Rooman valtionuskonnoksi. Kristinusko ei katsonut hyvällä suden juhlapäivää, jota vietettiin 15.2, sillä ihmisen ja eläimen veljeys 300 luvulla ei ollut hyve. Näimpä Katolisen kirkon toimesta juhla muutettiin Pyhän Valentinon päiväksi. Toisin sanoen alunperin ystävänpäivän merkitys oli ihmisen ja suden välisen ystävyyden juhlapäivä!

The status of the wolf clearly changed in the 300th century with the advent of Christianity as the state religion of Rome. Christianity did not look well at the Feast of the Wolf, which was celebrated on February 15, because the brotherhood of man and animal in the 300s was not a virtue. Thus, by the Catholic Church, the feast was turned into St. Valentine's Day. In other words, originally the meaning of Valentine’s Day was a holiday of friendship between man and wolf!

Kuinkas sudesta tulikaan sitten ihmisen paras ystävä? How did the wolf become man's best friend then?

Jääkauden ankarina talvina metsästäjä-keräilijät saivat ruokansa pääasiassa riistasta. Ihmisen saamasta energiasta vain alle puolet voi kuitenkin olla peräisin proteiinista tai seurauksena voi olla proteiinimyrkytys. Rasvaton liha sisältää runsaasti proteiinia, ja metsästäjä-keräilijät söivätkin talvisin etupäässä metsästämiensä eläimien, kuten biisonien ja jänisten, rasvaista lihaa ja vatsalaukun sisältöä, jolloin paljon rasvatonta lihaa jäi yli. Ylijäämäliha voitiin syöttää surmattujen susien kiinni otetuille pennuille.

During the harsh winters of the ice age, hunter-gatherers obtained their food mainly from game. However, less than half of the energy a person receives can come from protein or can result in protein poisoning. Lean meat is high in protein, and hunter-gatherers ate the fatty meat and stomach contents of the animals they hunted, such as bison and hares, in the winter, leaving a lot of lean meat left over. Surplus meat could be fed to captured puppies of killed wolves.

Bordercollie on yksi vanhimmista kantaroduista, joilta löytyy vielä susien kanssa samoja ominaisuuksia.

- The Border Collie is one of the oldest breeds, which still has the same characteristics as wolves.

Kuinkas muualla maailmassa suteen on suhtauduttu ennen muinoin?
How else in the world has wolves been treated since ancient times?

Aisopoksen tarinoissa susi oli aina paha, mutta Japanissa sutta pidettiin tärkeänä, sillä se suojeli viljapeltoja kauriilta ja villisioilta. Slaavilaisissa maissa Pyhä Pietari oli susipaimen, joka kokosi 17.1 kaikki sudet yhteen ja jakoi niille ruoan vuodeksi. Itä-Euroopassa villieläinten suojelijan Pyhä Yrjön mieluisimmat kumppanit olivat sudet. Sokean Pyhä Herven oppaana oli susi. Fransiscus Assisilainen solmi Gubbion kylän suden kanssa ystävyyssopimuksen. Kylän asukkaat ruokkivat tapansa parantunutta sutta koko sen eliniän. Monet Keski-Aasian kansoista kertovat taruissaan periytyneensä Susista. Kiinalainen kronikka kertoo kertoo sudesta joka pelastaa pojan kuolemalta ja tästä tulee koko kansan kantaisä. Kuuluisa Mongolivalloittajakin Tsingis-kaani uskoi sukunsa polveutuvan sudesta. Beringin salmen Eskimot pitivät sutta tärkeimpänä toteemi-eläimenään. Pohjois-Amerikan intiaanit arvostivat suden metsästystaitoja. Susi edusti heille itäistä ilmansuuntaa.

In the stories of Aesop, the wolf was always evil, but in Japan the wolf was considered important because it protected grain fields from deer and wild boar. In the Slavic lands, St. Peter was a wolf-shepherd who gathered 17.1 all the wolves together and distributed food to them for a year. In Eastern Europe, the favorite partners of St. George, the protector of wildlife, were wolves. The guide of the blind St. Herve was the wolf. Francis of Assisi signed a friendship agreement with the wolf in the village of Gubbio. The villagers feed their healed wolves throughout their lives. Many of the peoples of Central Asia say in their fables that they inherited from Susi. The Chinese chronicle tells the story of a wolf who saves a boy from death and this becomes the ancestor of the whole nation. Even the famous Mongol conqueror Genghis Khan believed his family was descended from the wolf. The Eskimos of the Bering Strait considered the wolf their most important totem animal. The North American Indians valued the wolf’s hunting skills. The wolf represented them in the eastern direction.

Suomalaiset keskiajalla eivät pelänneet susia. Lasten haudoista on tuolta ajalta löydetty suden kulmahampaita, joiden uskottiin suojelevan pahalta. Niitä on myös käytetty taikauskoisiin tarkoituksiin ja lääkintään tuolla ajalla.

In the Middle Ages, Finns were not afraid of wolves. The canines of the wolf have been found in children's graves from that time and were believed to protect them from evil. They have also been used for superstitious purposes and medicine during that time.

Mistä tuli siis susiviha?
So where did the wolf anger come from?

Kun aloimme siirtymään maatalouteen ja karjankasvatukseet alkoivatkin ihminen ja susi olla vastakkain sillä niin sudella kuin ihmisellä oli samanlaiset elintilat kuin elintavatkin. Molemmat olivat metsästäjiä.

As we began to move into agriculture and animal husbandry, man and wolf began to face each other, as both the wolf and man had similar living conditions as their lifestyles. Both were hunters.

Metsät ja arot raivattiin pelloiksi ja susi joutui perääntymään ihmisen tieltä ja paikoin suden elämä alkoi riippumaan ihmisestä. Se metsästi ihmisen karjaa, koska se oli helppoa saalista. Nälkä ja raivotauti (Rabies) ajoivat suden ihmisen asutuksen lähelle. Raivotautinen tai sairas susi saattoi myös käydä ihmisen kimppuun ja sutta alettiin pelätä. Monet sodat ja nälänhädät vain pahensivat vihaa. Siitä lähtien ihmisen ja suden välillä onkin ollut jatkuva sotatila.

Forests and steppes were cleared into fields and the wolf had to retreat out of the way of man, and in some places the life of the wolf began to depend on man. It hunted human cattle because it was easy prey. Hunger and rabies drove the wolf close to human settlement. A rabies or a sick wolf could also attack a human and the wolf began to be feared. Many wars and famines only exacerbated anger. Since then, there has been a constant state of war between man and wolf.

Ennen susipelkoa lietsoi hurjat tarinat iltanuotioilla, myöhemmin lapsille kerrotut sadut ja nykyisin uutisten otsikoinnit. Kirkkokin varoitti sudesta lampaiden vaatteissa joka kertoo suoraan vielä vanhempaa myyttiä, jossa Mars jumala pystyi muuttamaan itsensä sudeksi heittämällä taljan päälleen.

Before the wolf fear, wild stories were fueled by evening bonfires, later fairy tales told to children and now news headlines. The church also warned of a wolf in sheep's clothing, which directly tells an even older myth that the god of Mars was able to turn himself into a wolf by throwing a hoof over him.

Suomessa sudet ovat tappaneet lapsia. Myöhemmin on pystytty osoittamaan osalla näistä susilla olleen Rabies, mikä sai ne hyökkäämään ihmisen päälle. Luontaisesti susi pelkää ihmistä eikä rabiesta esiinny nykyisin juurikaan susikannassa.

In Finland, wolves have killed children. It has since been shown that some of these wolves had Rabies, which caused them to attack humans. Inherently, the wolf is afraid of humans and there is little rabies in the wolf population today.

Tuolloinkin osa kansasta ajatteli toisin. Karjalassa oli usko, jos keväällä tappoi suden pennut pesään, tappoi kesällä susi yhtä monta lammasta. Tämän vuoksi sudet jätettiin rauhaan. Jyrin päivänä 23.4 vastaisena yönä nuoret talonpojat karkottivat Juvalla susia juoksemalla ja metelöimällä metsissä. Päivä oli vanhan kansan karjan uloslaskupäivä. Poropaimenet taas joikasivat Hukan joikua sutta karkottaakseen.

Even then, part of the people thought differently. There was a belief in Karelia that if a wolf killed a wolf's puppies in the spring, a wolf killed as many sheep in the summer. Because of this, the wolves were left alone. On the night before Jyr's day, April 23, young peasants in Juva drove the wolves by running and making noise in the woods. The day was the day of the release of the cattle of the old people. The reindeer herders again drank Huka's yoke to expel the wolf.

En ole nähnyt vilaustakaan sudesta erämaaretkilläni. En suden jälkeä maassa, en ulostekasoja enkä kuullut suden haukkua tai ulvontaa vaikka olen niin toivonutkin. Vankeuteen eläinpuistoihin en halua sutta mennä katsomaan. Haluan suden saavan elää vapaana luonnossa!

I haven’t seen a glimpse of a wolf on my wilderness trips. I didn’t have a wolf’s footprint on the ground, I didn’t have feces piles, and I didn’t hear a wolf barking or howling even though I had hoped so. I don't want to go to captivity at the zoos. I want the wolf to live free in nature!

Seuraavan kerran laitan sukset jalkaan yöllä 21.1.2022, jolloin kuu on lähimpänä maata. Luna-koiranikin valvoi aina kuutamolla, joten ehkä hänen kaukaiset sukulaisensakin ovat tuolloin liikkeellä. Eläimen menettäminen on kamalinta maailmassa, mutta jos Luna olisikin lymfooman sijasta kuollut suden suuhun en minä sutta sen vuoksi voisi vihata, että se puolustaa vain omaa reviiriään. Sudet tarvitsevat meiltä enemmän rakkautta! Ihan niinkuin ihminenkin - emme ole loppupelissä kovinkaan erilaisia suden kanssa.

Next time I put my skis on at night on January 21, 2022, when the moon is closest to the ground. Even Luna's dog was always supervised in the moonlight, so maybe her distant relatives are on the move at the time. Losing an animal is the most horrible thing in the world, but if Luna had died in the wolf's mouth instead of lymphoma, I wouldn't hate it because she was just defending her own territory. Wolves need more love from us! Just like humans - we’re not very different with a wolf in the end game.